Facebook

Suomen Vapaakirkon juuret ovat 1800-luvulla

Suomen Vapaakirkon juuret ovat 1800-luvun loppupuolella Englannissa vaikuttaneissa herätyksissä, joissa oli myös amerikkalaista alkuperää.

Vapaakirkollisuuden historiassa erottuu Suomessa kolme kehitysvaihetta:

  1. 1879 - 1889 järjestäytymätön alku,
  2. 1890 - 1922 Vapaa lähetys -nimellä
  3. 1923 uskonnonvapauslain tultua voimaan tapahtui jakautuminen, jolloin suomenkieliset vapaaseurakunnat muodostivat uskonnollisen yhdyskunnan nimeltä Suomen Vapaakirkko ja ruotsinkieliset jatkoivat toimintaansa yhdistysmuotoisena Fria Missionsförbundet -nimisenä liikkeenä.

Helsinki, Tampere, Kuopio ja Kotka ehättivät ensimmäisinä rekisteröitymään Suomen Vapaakirkon jäsenseurakunniksi vuonna 1923, kun taas Hämeenlinnan vapaaseurakunta teki vastaavan päätöksen vasta kuudentenatoista seurakuntana vuonna 1934.

Alkuaskeleet Hämeenlinnassa

Vapaakirkollisuuden vaikutus alkoi Hämeenlinnassa myöhäissyksyllä 1879, kun Fredrik Tiselius piti täällä kokouksia Constantin Boijen kanssa. Pysyvämpää vaikutusta jätti jälkeensä vasta keväällä 1884 pidetty kokoussarja. Nämä kokoukset järjesti Boije Lastenkodin salissa ja vähän myöhemmin Nordinin ravintolan suuressa salissa, jossa pidettiin myös teatterinäytöksiä. Tähän saliin saapui myös paikallinen allianssihenkinen kirkkoherra, rovasti Kaarle Fredrik Öller, joka näyttämöön viitaten sanoi Boijelle: ”Täällä en ole ennen ollut, mutta nyt tulen mielelläni.”

Myös ruotsalainen Fredrik Nyreen oli käynyt Hämeenlinnassa ensimmäisen kerran vuonna 1886, mutta vuonna 1888 hän tuli yhdessä Hjalmar Braxénin kanssa ja he pitivät kuuden viikon ajan herätyskokouksia vuoroin Lastenkodissa ja Nordinin salissa. Sarjan vaikutus koitui ”suureksi sysäykseksi eteenpäin Hämeenlinnan työlle”.

Herätyskokoukset olivat kuitenkin jännitteenä evankelis-luterilaiseen kirkkoon nähden. Nyreen ja Braxén kutsutiin vuonna 1888 tuomiokapituliin kuultaviksi Hämeenlinnan kirkkoraadin vetoomuksesta. Kuulustelu osoitti, että saarnaajilla oli evankelis-luterialisesta opista eroavia mielipiteitä, minkä takia heitä kiellettiin niitä tuomasta julki kokouksissaan. Päätös ei kuitenkaan suuresti rajoittanut heidän toimintaansa.

Seurakunta syntyi vuonna 1890

“Vuonna 1890 perustettiin Hämeenlinnan Vapaaseurakunta, jonka johtajaksi valittiin vahtimestari J.N. Lindqvist ja vanhimmistoon mm. kauppias F.J. Ekman.” Näin kirjoittaa Antti Mäkinen kirjassaan ”Vapaakirkollinen liike Suomessa” vuonna 1911. Alkuperäisiä, primääritodisteita Hämeenlinnan vapaaseurakunnan synnystä vuonna 1890 ei ole löytynyt. Vahvin primääritodiste on ”Kassabok 1891”, joka on aloitettu syyskuun lopussa. Vanhimmiston pöytäkirjat vuotta 1931 edeltäviltä ajoilta puuttuvat.

Vuoden 1890 vahvistaa kuitenkin pastori William Jokinen kirjassaan ”Veljekset taistelun helteessä”: ”Myrskyä oli silloinkin ollut. Herätystä ei oltu käsitelty ... Niinpä Hämeenlinnassakin oli jo vapaasrk. Samoin pieni nuorten kristillinen yhdistys. Tämä seurakunta muodostui v. 1890, niin ettemme suinkaan menneet Hämeenlinnaan tienraivaajina, vaikka ensi herätyksen aikaisia oli enää harvoja. Siksi ne harvat mukana olleet odottivat rukoillen virvoituksen aikoja.

Hämeenlinnan evankelis-luterilaisen seurakunnan historia kertoo Hämeenlinnan vapaaseurakunnan alkuvaiheista näin: ”Vapaakirkollista herätystä edustava ryhmä vakiintui muutamassa vuodessa Hämeenlinnaan. Tätä osoittaa sekin, että yhdistysmuotoisena 1889 perustetun Vapaan Sisälähetyksen paikallisosasto perustettiin kaupunkiin 1890. Vapaaseurakunta oli tässä vaiheessa vielä voittopuolisesti ruotsinkielinen, mutta kielisuhteet muuttuivat jo 1890-luvun kuluessa. Tähän vaikutti erityisesti se, että myös suomenkielisiä saarnaajia alkoi enemmän liikkua paikkakunnalla. Suhteet viralliseen luterilaiseen seurakuntaankin tasoittuivat, sillä kirkkoherra Johansson arvosti vapaakirkollista liikettä sen kaupungissa tekemän raittiustyön ansiosta. Hänen mukaansa Hämeenlinnassa oli 1892 noin 30 vapaaseurakunnan jäsentä.”

Myös Suomen Viikkolehti (4.12.1890) kertoo lähetyskokoussarjasta Hämeenlinnassa 29.11. - 1.12.1890. Reportaasi on ajankohtaisuudessaan merkittävin todiste varsin vaikuttavasta tapahtumasta Hämeenlinnassa, vaikkei siinä mainita seurakunnan perustamista:

“Kokoukset olivat taas uusi todistus Jumalamme alati uudesta armosta ja rakkaudesta lapsiinsa, sekä heikkoihinkin että syntisiin, jotka tarvitsevat pelastusta Jeesuksen veren kautta ... Herran Hengen suloinen, siunaava läsnäolo oli tuntevana tässä tavallaan ensimmäisessä Hämeenlinnassa pidetyssä lähetyskokouksessa. Uskomme, että siitä on oleva hyötyä ja siunausta iankaikkisuuteen saakka niille sieluille, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta ja jotka tulivat kokoukseen, saadakseen siunauksen suorastaan Jumalalta kuolemattomalle hengelleen.”

Keskimäärin oikealta tuntuu se, että marraskuu 1890 on oikea Hämeenlinnan vapaseurakunnan syntymäaika.

Herätyksiä vuosien varrelta

Kokonaisjäsenmääränkehityskäyrä sisältää kuusi selvästi erottuvaa piikkiä, joista 1, 2 ja 4 ovat selviä herätyksen tuomia piikkejä, 3 on tilastomuutospiikki, 5 piiloherätyspiikki ja 6 on ns. puurtopiikki.

1. Nuorisoherätys, joka näkyy selvästi myös Hämeenlinnassa, joka ei ollut varsinaisesti henkilöön sidoksissa herätys vuonna 1904.

2. Eeli ja William Jokisen toiminnan kautta vuonna 1912 syntynyt herätys.

3. Vuosina 1935 - 1936 jäsenlisäys johtuu suurelta osin kirkkokunnan muuttumisen mukanaan tuomaan virallisen väestörekisterin hoidon ja sen myötä alaikäisten ja ulkojäsenten rekisteröinnin, samalla kirjattiin epävirallisesti myös kannatusjäsenet.

4. Juho Hännisen työntekijäkaudella 1948 - 1949 syntynyt nuorisoherätys.

5. Näille herätyksille (1, 2 ja 4) on yhteisenä surullisena piirteenä se, että muutamassa vuodessa niiden vaikutus kuivui kokonaan. Muut herätysliikkeet ja ikävä kyllä myös maailma korjasivat hedelmän.

6. Asta Jantusen työkauden alussa vuonna 1972 oli nuorisoherätystä, jonka vaikutus näkyy edelleenkin, vaikka se kätkeytyy tasaisesti kohoavaan ”puurtopiikin” (6) sisälle. Vaikka seurakunnan varsinaisten jäsenten määrä oli vv. 1950 - 1970 hiljalleen tasaisesti noussut, ei kokonaisjäsenmäärä – srk:n ikärakenteen kohotessa – enää kasvanut. Nuorisoherätyksen myötä tapahtui tässäkin suhteessa hyvä muutos, avioliittoja solmittiin ja seurakunnan ikärakenne alkoi tervehtyä. ”Puurtopiikki” osoittaa selvästi, että kestävin työtulos saavutetaan vain tasaisella evankelioimis- ja opetustyön sopusoinnulla.

Hämeenlinnan vapaaseurakunnan historia on lyhennelmä pastori Risto Kotkavuoren kokoamasta aineistosta.

Lähipäivien tapahtumia

loka
20

pe 19:00 - 20:30

loka
21

la 12:00 - 14:00

loka
22

su 09:30 - 11:00

loka
22

su 12:30 - 14:30

loka
23

ma 18:00 - 19:30

loka
23

ma 18:30 - 20:00

loka
24

ti 10:00 - 12:00

Paikalla 77 vierasta ja ei kirjautuneita